Matkailu

Laahtanen on kunnostettu retkeilyreitiksi monenlaisine kohteineen ja tarinoineen

Laahtanen on pieni kirkasvetinen, pohjavesipitoinen järvi, jonka ympäri kulkee juuri kunnostettu vaellusreitti. Vaellusreitin suo-osuudella on pitkospuut, joten kuivin jaloin voi tarkkailla suota. Reitin varrella on kyltein merkittyjä hiilimiiluja, sodan aikaisia juoksuhautoja, partisaanien läpikulkureitti, valtion maiden eli kruunun ja torpparien harvinaisia rajakiviä, tervahautoja, peuroja ja erilaisia soita kasveineen. Samalla reissulla voisi pistäytyä Laahtaskoskella. Laahtanen on oiva ruskaretkikohde.

Reitin esittelevät sen kunnostukseen osallistuneet Salla Heikkinen, Juha Kanervo ja Leila Karppinen. Kuvat ja video ovat Salla Heikkisen ottamia paitsi peurakuvan on kännykällä kaukaa näpännyt Juha Kanervo. 

Laahtasen osoite on Sotkamontie 185, 88400 Ristijärvi. Iso parkkipaikka on vaellusreitin lähtö- ja paluupiste.

Laahtasen järvi on 2,5 kilometriä pitkä, kirkasvetinen ja pohjavesipitoinen järvi. Sen ympäri kulkeva vaellusreitti on kuutisen kilometriä pitkä. Reitti ei ole esteetön, mutta se sopii monen tasoisille liikkujille - kaikille, jotka pystyvät kävelemään.

Laahtanen-niminen järvi Ristijärven kunnassa

Laahtanen kuvattuna Hiiltämön nuotiopaikalta.

Järven takana on pisimmillään lähes kilometrin yhtenäinen pitkospuuosuus ja monta lyhempää. Pitkospuut ovat helppokulkuisia. Suurin osa reitistä on kangasmaastoa. Radan puolelle mentäessä on nousuja ja laskuja.

Laahtasen pitkospuita

Kuivin jaloin selviää.

Pitkospuut, jotka vievät Iltarusko-nimiselle levähdyspaikalle

Nämä pitkospuut vievät Iltaruskon nuotiopaikalle.

Pitkospuut ja silta, jota kävellen voi reitin puolittaa.

Pitkospuut ja silta, jota pitkin oikaisemalla voi reitin puolittaa.

Kuva: Salla Heikkinen.

Sekä kangasosuudet että suo-osuudet saavat Laahtasen vaellusreitin varrella syksyllä kiehtovat värit.

Kuva: Salla Heikkinen.

Laahtanen onkin oiva syksyretkikohde.

Silta talvella

Reitin voi kiertää talvellakin, kun lunta on vielä vähän.

Levähyspaekat

Levähyspaekkoja löytyy reitin varrelta neljä kappaletta: Laahtasen eteläpäässä on Lemmenlahti, ja siellä on nuotiopaikka, puucee ja ruokailukatos. Välilanssissa Lemmenlahen ja siltojen puolivälissä on nuotiopaekka. Hiiltämön ja Iltaruskon levähyspaekoelle siltojen kuppeeseen rakennettiin uuvet istuimet retkeilijöijen käöttöön.

Iltarusko-niminen levähdyspaikka

Iltaruskon nuotiopaikka.

Välilanssi-niminen levähdyspaikka Laahtasella.

Välilanssin nuotiopaikka.

Levähyspaekoella ei tällä hetkellä oo polttopuuhuoltoa, joten puut on tuotava mukanaan, jos haluaa poltella. 

Pitkospuut uusittiin talakoella

Metsähallitus oli 80-luvun alussa rakentanut pitkospuut ensimmäisen kerran. Pikkuhilijaa ne kuitenkin lahosivat.

Mehtähallituksella ei ollu ennää aikomusta pittää yllä sitä reitistöä ja se uhitteli purkavasa poes kaekki, kertovat Salla, Juha ja Leila. Sillon vuonna 2021 rupesi ajatus itämään, että uusitaanpa pitkospuut talakoella ja Leader-rahotuksella. Siitä pijettiin kyläkokkous, ja niin se polokastiin käöntiin ja näen se eteni - saatiin reitti kuntoon.

Vanahat pitkospuut on siellä pohjalla, sillä haluttiin ottaa olemassa olevista hyöty irti - ne jäivät alle, ei niitä tarvinnu purkaa poes. Pieni pätkä me oikastiin, ja oli kova homma tehä se alusta pitäen vetelään hyöleikköön.

Laahtasen pitkospuita naulataan talkoilla

Tässä naputellaan nauloja pitkospuihin.

Hiilimiilut on kyltein merkitty

Parkkipaikan lähellä on hiilimiiluja, joita on poltettu sota-aikaan. Ne on tervahauvan näkösiä, mutta niistä puuttuu laskutorvi. Hiiltä on sota-aikana käytetty kaikkeen maholliseen liikkumiseen; autot on kulukeneet häkäpöntöllä.

Miilun hoitajan on pitäny herätä tunnin välein vahtimaan koivusäröksistä ladottuja miiluja, ettei tuli pääse valloilleen - että se hiiltyy eikä pala poroksi. Kyltit kertovat hiilimiilujen paikan.

Kyltit opastaa myös tervahauvoille

Suurin osa tervahauvoista on järven takana, kun laskupurolta lähtee kiertämään. Laskupuron ja siltojen välissä niitä on ehkä eniten. Kyltit opastaa, kunhan koppeuvuttaan ne laittamaan, van näkkööhän sen, missä on kuoppa ja kumpu. Lähellä Laahtaskoskea on Ristijärven suurin tervahauta, halakasijaltaan 20 metriä.

Juoksuhauvat on Lapin soan aikusia

Reitin varrella on Lapin soan aikusia juoksuhautoja, jotka tultaneen merkkoamaan kylteillä. Siinä ne on vasta kyräilleet sakemannien kansa toisiaan; näillä on ollu oma leiri Lokkisärkällä kilometrin päässä ja suomalaisilla Laahtaskankaassa - ensimmäiset yhteenotot on ollu Hyrynsalamen puolella.

Myrsky on katkassu tähystyspetäjän, van on siitä 6 metriä jälellä - kilipikaarnanen kelottumassa oleva petäjä. Siinä on ollu tikapuutki kylykeen naulattuna, vaan kun soan jäläkeen on ollu kova nuusa kaikesta, niin tottapa ovat nykkineet naulatkin parempaan tarpeeseen.

Tähystyspetäjä

Tähystypetäjä kuvattuna Sotkamontien suunnasta.

Partisaanien läpikulkureitti

Partisaaneilla oli järven pohjoispuolella läpikulukureitti ja Petrovaarassa radioasema. Joen ylityspaekka niillä on ollut Tuomaanjoen ja Hiisijoen yhtymäkohassa. Tavotteena niillä oli ollu saaha rata katkastua Kontiomäestä. Partisaanie jäläjitettiin van ei saatu kiinni, sen jäläkeen kun tappovat heinätöissä olleen Perttu Kemppaisen Mustastavaarasta.

Rajakivet on harvinaista kyllä säilyny

Vanha kruunun raja kulkee Laahtaskankaan läpi sähkölinjaa pitkin. Kruunun eli valtion maita on merkitty kruunun rajamerkein.

On harvinaista, että rajakivet on Pyhännänkylällä säilyny. Rajakivessä on Ruotsin kruununlaivan kuva. Rajakivet on löyvetty ja Kainuun museon arkeologin kanssa tutkittu – kaekki tähän mennessä löyvetyt on merkitty muinaisjäännerekisteriin.

On tosi harvinaista, että näin laajamittaisesti kiiviin oisi tehty rajamerkintöjä. Kruunun eli valtion maat erotettiin torpparien maasta. Kertojista Salla on kruunun torpparin jälkeläinen. 

Levämäen ja Vartiustien risteys on nimeltään Ruununkuja. Kun kruunu aikanaan luovutti maita torppareille, oman torpan maista piti tehä erilliset hakemukset. Se ei ollu digitaalista, vaan kesti tovin aekoa. 

Salla kertoo, että ensimmäinen löyvetty kivi jonka serkut löysi heijän kotitalon mailta, on ihan sydämen muotonen. Isoukki on ollu kuulemma leikkisä huumorintajunen mies; sekö lie käyny sen kiven sinne omin käsin koputtelemassa.

Lomakylä

Laahtasella on toiminu lomakylä 80-luvulta lähtien. Erkki Kurkinen - Laahtasen Erkki - pyöritti sitä, van kymmenkunta vuotta sitten se lopetti. Siellä oli vilikasta, kun se perusti virkistyskalastusalueen. Mehtähallitus istutti sinne pyyntikokosia kirjolohia. Nyt Laahtasella on uusi yrittäjä.

Eläimiä ja kasveja

Lapinniemi on jäetetty luonnontilaan eli kaikkien metsänhoidollisten toimenpideiden ulkopuolelle.

Reitin varrella on karua avosuota ja nevaa ja lettoahi löytyy jostain kohti. Takalaeta on rehevämpää osittain soistunutta kangasta. Kumpareet on kuivia kankaita, varsinkin järven eteläpuoli. Sotkamontien puoli on kuivaa kangasta.

Luonnonvarakeskuksen kevättälavella 2022 helikopterilla tekemän laskennan mukaan mehtäpeuroja oli alueella 386 elikon yhtenäinen lauma. Siellähän on jäkäläkankaita. Oli mukava, kun peurat pitkästä aekoa tuli talavehtimmaan tänne meijän kulumille, sanovat esittelijät.

Metsäpeuroja Laahtasella

Metsäpeuroja kuvattuna talvella kännykkäkameralla. 

Tatteja ja korvasieniä on kankaat täynnä. Tänä vuonna korvasieniä on niin paljo, että livettää kävellessä, kuvailee Juha.

Tuomaanvaaran tiellä oli susi repiny yhtä peuraa. Yksinäesen suen jälet löyty. Läpikulukijoita on jokunen ollu. Yksittäisiä havaintoja tulee - laumareviiriä ei ole. Vaeltajille ei oo susista vaaraa.

Pari peuraa jäi junan alle kevättalvella 2022. Ahma ja korpit teki niistä selvää. Tavaraliikenteen loppuminen Venäjältä on nyt monen peuran pelastus.

Avosuolla on vaiveroita, erilaisia saroja ja rahkasammalia. Suopursua on tietennii ja tupasvillaa. Lakka kukkii, van pakkasta oli - taesi mennä. Aukeilla ei onnistu kun kerran 20 vuojessa, van onhan nuita toessavuotisie vieläe. Karpaloita on myös.

Raatteita Laahtasella pitkospuiden vieressä.

Raatteet kukkivat aivan pitkospuiden tuntumassa - pisimmät 20 sentin korkeudella.

Suopursuja Laahtasella

Suopursuja.

Lakka kukassa Laahtasella

Lakka kukassa.

Suokukkia Laahtasella.

Suokukkia.

Tupasvillaa Laahtasella.

Tupasvillaa.

Kuva: Salla Heikkinen.

​​​​​​​Syksyllä Laahtaselta saa muhevia karpaloita.

On parasta pysytellä reitillä, valistaa Salla. Jos eksyy sivupoluille, niin kengät kastuu.

Käöppä samalla reissulla kahtomassa Laahtaskoskea

Laahtaskoski löytyy Sotkamontien varresta noin kilometrin päästä Laahtasen retkeilyreitin lähtöpisteestä vastakkaiselta puolen tietä. 

Hiisijoki on reilun kymmenen kilometrin pitunen joki, joka laskoo Petronjärven kautta Iso- Pyhäntäjärveen. Joen varrella on kommeita jyrkkiä hiekkaharjuja ja koskia.

Laahtaskoski ja sen jälkeinen suvanto

Laahtaskoskea seuraa suvanto jyrkkien harjujen välissä. 

Suvannosta alaspäin voi Hiisijoessa kohdata majavan tai pari. Salla Heikkinen oli kuvailemassa Hiisijoen rannoilla, kun hän huomasi majavan uivan kohti. Sallan videoidessa majava loiski hännällään näyttäen, kenen koti joki oli.
 

Laahtaskosken yli on kevytrakenteinen silta, jossa kulukee karttaan merkitty ratsastusreitti. Laahtaskoskella on mukavassa paekassa laavu syvän harjulaakson pohjalla Laahtaskosken suvannon rannalla.

Laahtaskoski ja silta.

Laahtaskoski ja silta.

Laahtaskosken laavu.

Laahtaskosken laavulla voepi hyvin levähteä kosken kuohuja kuunnellessa.