Jokikylä lumoaa luonnonkauneudellaan

Jokikylän esittelevät kyläyhdistyksen puheenjohtaja Sirkka Kinnunen, sihteeri Annamari Komulainen, rahastonhoitaja Eija Kurkinen-Kauppila ja hallituksen varajäsen Maritta Karjalainen. Heiltä ovat pääosin myös kuvat.

Jokikylässä yhtyvät Emäjoki ja Pienijoki - siitähän kylä on saanut nimensä. Monet pysähtyvät katselemaan kylän kauneutta ja kuvaamaan Kalliokosken siltaa ja Kirnukosken siltaa, jotka ovatkin ainutlaatuisia.

Edessä Emäjoki ja oikealla Ellinniemeä, josta edelleen oikealla Pienijoki. Kuva: Maritta Karjalainen.

Pienijoki. Kuva: Maritta Karjalainen.

Kalliokosken silta. Kuva: Maritta Karjalainen.

Kirnukosken silta. Kuva: Maritta Karjalainen.

"Voimalaitoksen takia ei koskaan voi tietää, mihin suuntaan vesi virtaa kunakin aamuna" kertovat esittelijät, "koska sekä Emäjoki että Pienijoki ovat valjastettuja." Leppikosken ja Seitenoikean voimalaitoksista kerrotaan Vesistö-sivullamme.

Emäjokea ruopataan kesällä 1961. Kuva Sirkka Kinnusen perhealbumista.

"Matkustin junalla Kajaanin ja Helsingin välillä", kertoo Annamari, "ja vastapäätä istui vanhempi herra. Kun kerroin olevani Ristijärveltä Jokikylästä, herra sanoi: 'Senpä paikan minä tiedän. Siinä on se Kirnukosken silta. Onpa muuten kaunis paikka.'"

"Meillä on kotiseutuylpeyttä ja -rakkautta", vahvistavat toisetkin. "Jos meiltä kysytään, missä me asutaan, niin me sanotaan: Ristijärvellä, Jokikylässä."

Jokia täydentää maisemallisesti Pieni-Pyhäntä-järvi. Vesistöä ja vaaroja on joka puolella. Jokikylä on laaksossa.

Pieni-Pyhäntä elokuun aamusumussa. Kuva: Maritta Karjalainen.

Tässä Ollinvaaralta otetussa kuvassa näkyy Pieni-Pyhäntä, Pienijoki ja sen yli menevä maantiesilta. Kuva: Ritva Tolonen.

Historiallinen kulkureitti

Jokikylä on ikivanhan kauppa- ja kulkureitin varrella. Emäjoki on ollut tärkeä venereitti: laukkukauppiaat ovat kulkeneet Venäjän puolelta ja tervansoutajat Ouluun asti.

Irtouittoa Pikku-Pyhännällä 1961. Kuva Sirkka Kinnusen perhealbumista.

Elias Lönnrot on kulkenut täällä runonkeruumatkoillaan, koska vesiteitse liikkuminen on ollut nopeinta. Hän on yöpynyt pappilassa, sillä Elias Lönnrotin veljenpoika Frans Fredrik Lönnrot on ollut vuosina 1860 - 1907 Ristijärvellä kappalaisena.

Täältä löytyy kivikautisia asuinpaikkoja, kuten Leinolan ranta, Säkkilän ranta ja Länkikaarre.

Talot ovat saaneet nimensä joki- ja vaaramaisemasta

Talojen nimet liittyvät pääosin vesistöihin ja maastonmuotoihin: Rantala, Ranta-aho, Järvirinne, Ollinvaara, Niskala, Koskela, Alila, Kirnula (vesi on kirnuuntunut tuossa, missä se on ollut kapeimmillaan ennen valjastamista), Jokihaara, Kiviniemi, Jokiranta, Pudas (saaren ja mantereen välissä oleva vesialue), Virtala, Hirsiranta, Kumpare, Jotos, Pajula, Ketola...

Lähes joka talossa on asukkaita, mutta ihmiset kulkevat pääsääntöisesti muualle töihin. Tästä on lyhyt matka eri puolille, Ristijärvi kun on keskellä Kainuuta. 50 kilometrin säteellä ovat Hyrynsalmi, Suomussalmi, Sotkamo, Kajaani ja Paltamo.

Leinolan vanha talo - uudempi rakennus on takana näkymättömissä. Kuva: Maritta Karjalainen.

Kaksi maatilaa on jäljellä: Väyrylä ja Kiviniemi. Salokylällä - onko se nyt Jokikylää vai oma kylänsä - on yksi iso talo, jossa on todella suuri navetta.

Jokikylässä on vesijohto vuodesta 1982; vesi tulee lähteestä Ollinvaaralta.

Kaupat ja koulu ovat menneet

Jokikylässä on ollut kolme sekatavarakauppaa: Ensimmäisenä on ollut Päivölä, sitten Leinosen Yrjön kauppa. Leinosen kaupassa oli kaksi ovea - toiselta puolen mentiin kauppaan ja toiselta puolen postiin. Koskelassa oli kamarissa pieni kauppa, jota pariskunta pyöritti. Kun autot yleistyivät, porukat alkoivat käydä kauempana kaupassa ja nämä kaupat lopetettiin.

Jokikylässä oli koulu. Niin sanottu uusi koulu valmistui 1962, ja se lakkautettiin 2004.

Voikukkapelto. Kuva: Maritta Karjalainen.

Entisiä ja nykyisiä tapahtumia ja muistoja

Maamiesseura rakensi aikoinaan talkootöillä Louhela-nimisen talon. Siinä on pidetty tansseja viidellä vuosikymmenellä - Erkki Junkkarinen ja Eino Grön ovat olleet esiintymässä. Siellä on pyöritetty elokuvia, ja siellä ovat esiintyneet taikuri ja kahlekuningas...

Esittelijöiden vanhemmat ovat kertoneet, että kun ei ollut vielä Viitostietä Ristijärven ja Jokikylän välillä, vain rautatie oli, niin Kalliokosken sillalla on ollut siltatansseja sodan jälkeen, kun tansseja sai pitää - kellä on ollut viulu tai mandoliini tai haitari, niin se on soittanut. Ristijärven ja Jokikylän väliä kuljettiin ennen Viitostietä niin sanottua vanhaa Hyrynsalmentietä; Jokilylän puolelta mentiin ensin veneillä toiselle puolen.

2010-luvullakin on Kirnukosken sillalla ollut siltatanssit, jossa Sotkamon Hanuripelimannit ovat soittaneet. Tanssit järjesti Jokikylän koulun vanhempainyhdistys. Nykyinen kyläyhdistys Jokikylä ry. on vanhempainyhdistyksen jatke. Aikaisemmin Jokikylässä toimi aktiivisesti Maa- ja kotitalousnaiset.

Sotkamon Hanuripelimannit soittamassa siltatansseissa. Kuva: Maritta Karjalainen.

Paltamon kansalaisopisto piti piirejä Jokikylässä: oli taidepiiri, ompelupiiri, kudontapiiri, jumppapiiri ja veneentekokurssi.

Jokikylä ry. järjestää nykyään Kalliokosken kierroksen, joka on pyöräilytapahtuma toukokuun lopussa. Se on leikkimielinen kilpailu ristijärveläisten ja hyrynsalmelaisten välillä, kummasta kunnasta käy enemmän pyöräilijöitä Kalliokosken laavulla sinä päivänä.

Siivoustalkoita on pidetty ja laitettu jouluvalot siltaan. Jouluvalot ovat tuoneet myös talvisaikaan paljon kuvaajia. Moottoripyöräilijät, mopoilijat ja autoilijat käyvät kuvaamassa menopelejään sillalla.

Kirnukosken sillan jouluvalot. Kuva: Eija Kurkinen-Kauppila.

Jokikylän kyläyhdistyksen saavutuksia: Kirnukosken sillan jouluvalot. Kuva: Eija Kurkinen-Kauppila.

Jokikylässä käy paljon metsästäjiä. Heille ja muillekin on kaksi laavua, missä voi tulet tehdä: Kalliokosken laavu ja veneluiskan Jokilaavu. Joinakin vuosina Jokilaavulla on järjestetty laulutapahtuma.

Jokilaavu. Kuva: Eija Kurkinen-Kauppila.

Sota kummittelee vieläkin

Sota-aikaan on pommitettu paljon siltoja ja asemaa. Vieläkin löytyy sota-aikaisia räjähteitä joesta ja pellolta.

Saksalainen ammusvaunu on räjähtänyt Jokikylässä Jatkosodan aikaan. Saksalaiset räjäyttivät Kalliokosken sillan pohjoispään. Talojen vinteiltä löytyy yhä sodanaikaisia aseita.

Saksalaisten räjäyttämää Kalliokosken siltaa korjataan sodan jälkeen. Kuva Sirkka Kinnusen perhealbumista.

Jokikylässä on ollut asema, mutta se on siirretty pois. Siellä on ollut kaksoisraiteet: henkilö- ja tavaraliikenteelle oma ja lisäksi lastausraide.

Ihmisten energisyys ihmetyttää

Jokikylä on väylien varrella: on vesireittejä, rautatie ja Viitostie. Rautatie on edelleen aktiivisesti  päivittäisessä tavaraliikenteen käytössä. Rautatietä peruskorjataan parhaillaan lisääntyneen puutavaraliikenteen vuoksi.

Pienijoen yli menevä maantiesilta Viitostiellä. Kuva: Maritta Karjalainen.

Asemamiehenä toimineen ja valokuvausta harrastaneen Heikki Holmakarin kuva junasta Kirnukosken sillalla. Kuva saatu Eija Kurkinen-Kauppiselta.

Jokikylässä on valtavan paljon geokätköjä maisemallisesti kauniilla paikoilla.

"Mitä siinä Jokikylän vedessä on, kun ihmiset on niin energisiä?" meiltä kysellään. Hyvänä esimerkkinä on nyt 86-vuotias Eila Oikarinen, joka hoitaa omakotitalonsa, tekee käsitöitä, leipoo itse ruisleivän leivinuunissaan ja maalaa öljyväreillä ympäristönsä aiheita.

Liekö tällä vedellä energisoiva vaikutus? Kuva: Eija Kurkinen-Kauppila.

Villakoira Hippu Pieni-Pyhännän kesäillassa. Kuva: Maritta Karjalainen.

Jokikylä on kaunis niin kesällä kuin talvella. Kuva: Eija Kurkinen-Kauppila.

Siitä olkoon varmempana vakuutena tämä talvinen kuva Pienijoesta taivaan punertaessa. Kuva: Eija Kurkinen-Kauppila.