Mustavaara ei oo yhtään niin ku muut kylät

Mustavaaran kylää lähtee esittelemään Juhani Kuvaja. Juhani on Maire-vaimonsa kanssa Mustavaaran Maamiesseuran pyörittäjiä. "Kun kyläyhistys tuli, niin nimmeä ei vaehettu", kertoo Juhani. Juhani ajoi vanhalla Audilla Mustavaaran kylää ympäriinsä ja kertoili taloista. Puhakan Arja (etelän nimeltään Amie Aalto) kirjasi kertomukset ylös ja nappasi kuvia, joihin lupa saatiin tai uskottiin saavamme. Lisäksi saatiin Eero Pyykköseltä muutama drone-kuva, jotka on otettu lumien aikaan vuonna 2017. Pulkkisen Heikiltä Kuljusta tuli vielä kuvakimara ja tekstiä, joka havainnollistaa tämän kylän historiaa.

Aloitetaanpa Juhanin ja Mairen kotitalosta. Sen nimi on Taivas. "Se on pojan antama nimi", selittää Juhani ja Maire jatkaa: "Ei ne tarte kaekki samanlaesie olla."

Juhani on ollut Ristijärven kunnan luottamustoimissa 20 vuotta 70 - 80-luvuilla. "Kerran kun kunnanisä Fredriksson soitti kunnan asioissa", kertoo Juhani, "niin minä vastasin 'Taivaassa, isä puhelimessa'. Se tuntu kunnanjohtajata huvittavan."

Taivas valmistui 1984. Mairella ja Juhanilla on kaksospojat ja vielä yksi poika. Pojat harrastavat vanhoja autoja, joita on pihapiirissä monta. Maire on ollut Ristijärven kunnan kirjastossa kirjastosihteerinä ja eläköitynyt kolme vuotta sitten. Vanha talo Taivaan vieressä on nimeltään Jukola. Jukola on asutustila.

"Mustavaara on semmonen ylijättöpaekka, ympäri Suomea on tultu tänne", kertoo Maire. "Yhessä talossa on isäntä Nivalasta ja emäntä Piispajärveltä ja Hirvelän isäntä on Vieremältä ja emäntä Sotkamosta. Metsolassa on mies Sotkamosta ja emäntä Valkeakoskelta. Kyllä tänne on löytyny porukkaa. Möttösenlehossa on isäntä Antreasta, joka on nyt Venäjän puolta. Laijasta laetaan, joka suuntaan!"

"Tämä ei oo yhtään niin ku muut kylät, kun nämä on asutustiloja", tiivistää jotain kylän olemuksesta Maire.

Juhanin ja Mairen kotitalo Taivas.

Taivas sijaitsee Kytkinlehdossa. Nimi on niin outo, että siitä on kysyttävä. "Kytkinlehto on hyrynsalamelaisten keksintöä, kun tänne nuita nimmie keksittiin", selvittää Juhani. "Senhän pitäsi olla kytkylehto, van sitä sannoa ei oo ymmärretty. Kytky on vitaksesta tehty rengas, jolla lehmä pijettiin kytkettynä. Tänne lehtoon oli yksi katteellinen kytkeny vasikan, ja vasikka oli kuollu. Siitä se nimi alunperin on tullu."

Autiotaloja, uutta ja vanhaa teknologiaa vierekkäin ja aokkuhakkuita

Van lähetäänpä liikkeelle. Eissä on Mustavaaran asutusalue. Mäellä on kaksi talloa, asutustiloja. Tie on tehty 50-luvulla. Alue edustaa sodanjälkeistä asutuspolitiikkaa - "Veikko Vennamon työllistämiskokkeilu", sanoo Juhani. Ohitetaan autiotalo. Matkan päässä on hirsitalo, joka autioitui jo 60-luvulla. "Emäntä kuoli, ja mies muutti poekineen poes."

Kun matka jatkuu, on tiellä kaksi koppelonpoikasta napsimassa kiviä kivipiiraansa. Tullaan Tolosen Tarjan talolle. Tarja on Ristijärven kunnanvaltuustossa. Pihassa tervehtii harmaa norjanpystykorva, "norjanharmaa, niin ku teällä sanotaan", kommentoi Juhani.

Tarja Tolosen talo.

Ohitettaan Anttola, vanaha tila, jonka rakennuksetki on romahtanu. Tuossa menisi tie Heiniahhoon, van tie ei oo ajokeleponen. Leilivaaralla on talo olemassa; sen kajjjaanilaenen omistaa.

Tulloo Kaunisaho, joka oli metsätyönjohtajalla ensin, van jonka nyt eläköetyny metallialan yrittäjä omistaa. Sitten tulloo Kanerva, jossa assuu Liisa ja Jouko Luukkonen ja jossa alunperin asuvat Kemppaiset Ville ja Katri. Sitten ohitettaan Parkkivaara, jossa viimeksi asu Jaakko, Villen veli. "Ihan hävinny se talo olemattomiin", toteaa Juhani.

Sitten tulloo "virkeä paekka" Kulju, jossa assuu Heikki Pulkkinen ja hänen vaimonsa Esteri. Tyttö assuu viereisessä talossa perheineen, ja "niillä on alle 20-vuotiaita lapsie".

Pulkkinen-sukunimi panee kysymään, onko Heikki samaa sukua kuin Salomon Pulkkinen, ristijärveläinen kansanedustaja. "Minun ukki on Salomonin veli", selevittää Heikki. Siitä juohtuu puhe ristijärveläislähtöiseen Sirpa Pulkkiseen, Salomon Pulkkisen sukulaiseen, joka on pitänyt taidenäyttelyn Kyläkaivolla. Sirpa maalaa päreille, ja hänestä on Juttupalstalla juttu. "Joo, Sirpan kanssa on käöty lakkareissuilla. Sirpan kokkimiehelle lakkareissu olikin elämys", muistelee Heikki. Siitä juohtuu puhe siihen, että järjestetyt marjareissut saattaisivat olla elämyksiä Ristijärvellä vieraileville, jos niitä vain joku järjestäisi.

Pulkkisten suvussa on taiteellisuutta ja käsityötaitoa. "Ukki teki puusepäntöetä. Äeti kävi talouskoulun ja käsityökoulun ja opetti käsitöitä paikallisessa koulussa. Vanahin tytär Helsingissä pittää keramiikkakursseja", kertoo Heikki.

Heikki ja Esteri Pulkkisen talo.

Pulkkisten pihalta saahaan kuva, jossa on AIV-rehutorni ja aurinkopaneelit vierekkäin. "Oli AIV-rehun syysteko ja kevätteko", kertoo Heikki, "van se loppu vajjaa 10 vuotta sitte. Mitähän tuolla tornilla nyt tekisi?"

Uutta ja vanhaa teknologiaa vierekkäin.

Pihalla lentelee paljon räystäspääskyjä ja haarapääskyjä. "Niitä saattaa olla langalla sataki, kun muuttoa varten kerräytyvät", kertoo Heikki.

Heikki ja Juhani äityvät muistelemaan lapsuuttaan: "Lapset kasvo työnsyrjässä. Kolomevuotiaasta lähtien oon isän matkassa väkeltäny pöllimetässä", aloittaa Heikki. "Ja pienimmät lapset oli äetin mukana vasikkakarsinassa", jatkaa Juhani.

Miehet viittaavat Pirttivaaraan päin ja kertovat, että koko vaara hakattiin 60-luvulla. Pirttivaaran hakkuu oli Kajaani Oy:n. "Pajupuron Metsähallituksen hakkuuaukku oli 6 000 hehtaarie - ei toesta reonoa näkyny. Kauan kesti, ennen ku siellä mittään kasvo, van nyt sieltä on jo uuvestaan hakattu. Sotakorvauspöllejä ne oli. Metsähallitus on Ristijärven itäpään hakannu melekein aokeiksi."

"Isän ja äetin aekaan lehmät oli vappaana metässä", miehet vielä muistelevat hymyssä suin, "aijat oli sitä varten ettei lehmät tule pellolle."

Kun Juhani oli etsinyt, keitä kyläläisiä voisi haastatella, niin monista taloista oli oltu matkoilla, kuka missäkin päin Suomea. "Sattu reissuaeka", nauroi Juhani, "minun vahtivuorolla on ollu koko kylä."

Puhuttiin vielä siitä, että tämä on sydän-Kainuuta, jossa puhutaan ominta Kainuun murretta. Kainuun murretta on tutkinut ristijärveläisjuurinen Helka Riionheimo, omaa sukua Heikkinen, joka on suomen kielen professori Itä-Suomen yliopistossa vaikka hoitaakin nyt siellä karjalan kielen professuuria. Helka on tutkinut gradussaan ristijärveläisellä aineistolla Kainuun murteen muuttumista paikallismurteesta aluepuhekieleksi. Helkasta ja Kainuun murteesta on Juttupalstalla juttu.

Heikki haluaa tässä yhteydessä selventää, että Kulju ei ole asutustila vaan alkuperäisiä mustavaaralaisia tiloja, kuten Kanerva, Heiniaho, Myttylä, Laitala ja Karppila. Vanhan kylän puolta on myös Leilivaara.

Kulju kuvittaa Mustavaaran historiaa

Pulkkisen Heikiltä saamamme kuvat kertovat paremmin kuin tuhat sanaa, millaista elämä Mustavaarassa on ollut.

Ensimmäisessä kuvassa on Kuljun pihapiiri 1900 luvun alkupuolella. Oikealla on vanhempi asuinrakennus, seuraavana uudempi, joka oli olemassa vielä vuoteen 1957 asti. Sauna, riihi, lato, navetta ja lato vasemmalla. Kuvan on maalannut valokuvasta ristijärveläinen kuvataiteen innokas harrastaja, leivonnan ja käsityön taitaja Eila Oikarinen, josta meillä on Juttupalstalla juttu.

Pihan lähellä oli puusta rakennettu ilmavalvontatorni, jossa ilmavalvontaa pitivät muun muassa lotat Enni Heikkinen ja Lempi Heikkinen. Tornissa oli puhelin jo 1930 luvulla. Myöhemmin sota-ajan jälkeen puhelin siirrettiin pirttiin.

Tolosenvaaralla oli puutorni, jota käytettiin myös ilmavalvonnassa ja myöhemmin kolmiomittaustornina. Se on lahonut paikalleen. Teräsrakenteinen torni rakennettiin 1950-luvulla, ja se palveli palovartiotornina.

Toisessa kuvassa on Kuljun pihapiiri 2008. Rintamamiestalo on rakennettu 1957 ja uudempi talo 1982. Navetta rakennettiin 1969, ja sitä jatkettiin 1973.

Kolmannessa Heikki Pulkkisen lähettämässä kuvassa on 4H-neuvojan mopo ja Heikki ja Veikko.

Viimeinen Heikin lähettämä kuva kertoo 4H-retkestä Ahvenpuron myllylle 1970-luvun alkupuolella.

Heikki muistelee koulunkäyntiään: "Kun Kanervasta siirty Laitalaan se kyläkoulu, niin oon käöny ensimmäisen luokan Laitalassa - kävellen, suksilla ja pyörällä, matkoa oli kaksi kilometrie. Kävin supistettuo kansakouluo. Syksyllä oli kahtena viikkona kuusi päeveä kouluo; talavella oli pelekästään lauantaisin kouluo ja kevväällä taas kahen viikon jaksossa kuusi päeveä kouluo.

Sitten siirryttiin toeselle luokalle Koskenkylän kouluun. Koulukuletus tuli, oesko ollu 1962. Alakoululaiset kuletettiin pikkubussilla ja ylempiluokkaiset linja-autolla. Linja-auto ajo seihtemän aekaan oamulla, ja neljän aikaan illalla oli meijän kohalla - se oli aina täynnä porukkoa.

Heikki muistelee myös ennenaikaisia toimeentulokeinoja: Savottalaiset ovat asuneet taloissa. Talot ovat pitäneet kortteerilaisia.

"Meijän mummu aekanaan on muonittanu Sutisen kämpälle savottalaesia", jatkaa Heikki. "Hevosella on vieny maetoa ja voeta ja muonoa. Pitkä matka, van ne on ollu ne emännät topakoeta siihenki aekaan."

Kaekista vanahin paekka, josta kylä on soanu nimesä

Palataan Kanerva-nimiseen taloon, jonka pirtissä on ollut kansakoulu. Kansakoulu loppui 1963. "Joka kylällähän se on aenahi yksi Kanerva", nauraa Juhani.

Tässä talossa Juhani on käynyt kansakoulua.

Kun ajetaan ohi Kajaaniyhtiön kämpän, jonka metsästysseura nyt omistaa, niin tullaan Kanervaan, jonka portaiden juuressa on rollaattori - "ylleisajoneuvo" kommentoi Juhani. Kun kerrotaan, millä asioilla liikutaan, sanoo Liisa-emäntä: "Mitä esiteltävätä teällä on kun tyhjä kylä."

Tullaan Karppilaan, hyvin vanhaan hirsitaloon, jonka vieressä on vanha vilja-aitta. Sen takana kunnaalla on ollut viisi taloa peräkkäin. "Tämä on kaekista vanahin paekka", kertoo Juhani, "teällä on ollu asukkaeta 1600-luvulta lähtien. Teällä on ollu talo, jossa on ollu kolomion muotoset ampuma-aukot seinässä, jotta jos venäläenen tulloo, niin sitä on voenu jousipyssyllä ampuo."

Vanha hirsitalo.

Vanha vilja-aitta, joka on peräisin 1800-luvulta.

Karppilan vanha nimi on Mustavaara, ja siitä koko kylä on saanut nimensä. Vanhoissa kartoissa näkyy, että siinä on sen niminen talo kuin Mustavaara.

Toivottavasti nyt ei paljasteta valtiosalaisuutta, kun kerrotaan, että vanhan hirsitalon takana on valtava vatukko. Juhanin oli sieltä vaikeaa saada haastattelijaa pois, kun tällä tuli mieleen, miten äetin kanssa oli vatussa röhvelletty - ja kun vatut vielä oli niin makkeitaki.

"Mustavaaran tie päätty Karppilaan aiemmin", kertoo Pulkkisen Heikki. "Kun tuli asutustilat Mustavaarantien varteen, niin rakensivat yhdystien 60-luvun puolivälissä Karppilasta Lentiirantielle (nykyiselle Vartiuksentielle). Tie kiersi Myttylästä Matokankaan kaottaa, Möttösenlehdon kaotta ja Patvikon kaotta Lentiirantielle. Lentiirantien nimi vaehtu Vartiuksentieksi, kun Kostamus tuli. Se on ollu suuri työllistäjä tuo Lentiirantien rakentaminen."

Pellot ovat näilläkin seuduilla käytössä, koska rehupaaleja näkyy kaikkialla.

Uusi kylä

Ajetaan eteen päin ja ohitetaan Myttylä, jonka pihapiirissä vanhat talot on säilytetty, vaikka on rakennettu uusi talo paikalle. Tullaan Lamminkylään, joka on Mustavaaran asutusaluetta ja jota sanotaan uuveksi kyläksi.

"Ensimmäisen asutusvaiheen tiloja ovat Jukola ja Hulmevaara", täsmentää vielä Pulkkisen Heikki. "Asutustiloja ovat myös Terva-aho, jossa asuvat Heikkiset, ja Tervajärvi, jossa Salmelat assuu. Lisäksi Möttösenlehto, jossa Hutrit on asunu, ja Torppa, jossa uuvet asukkaat on nimeltään Pulkka - Möttösenlehon tyttöjä - ja Kaunisaho."

Terva-aho.

Tervajärven Keijo Salmela on Ristijärven kunnan tiedonhallintasihteerin Krista Salmelan isä. Kristasta on Juttupalstalla juttu. Kristan sukunimi vaihtui vasta Lammiksi naimisiinmenon johdosta.

Kaunisaho on ollut metsätyönjohtajalla ensin, mutta nyt siellä asuu metallialan yrittäjä.

Kaunisaho.

"Onpa tämä hirveän mäkistä seotuo", sanoo Arja, kun Juhani ajaa eteenpäin. "Mahan pohjassa tuntuu samalta ku ennen vanahaan kun harvoin pääsi auton kyytiin ja ajettiin Mieslahentietä."

Tullaan Möttösenlehtoon. Siellä on kylän ainoat lehmät. Vieressä on talon tyttären uusi talo Torppa.

Mustavaaran ainoat lehmät.

Tyttären uusi talo Torppa.

Seuraava talo on Patvikko, jossa Juhanin eno on asunut elinaikanaan. Nyt siellä asuvat Martti ja Ulla Mäkäräinen. "Tämä on ehtoopuolen kylä, kaekki on yli 70-vuotiaeta", sanoo Martti.

Patvikko.

Ohitetaan Rusala, ja tullaan kohtaan, jossa on viitta muistomerkille. Muistomerkki on pystytetty "tesanttien", kuten Kainuussa sanotaan, tappaman mustavaaralaisen muistolle. "Parkkivaaran Perttu on ollu tyttösä kanssa niityllä, kun tesantit on ne yllättäny. Perttu on sanonu 10-vuotiaalle tytölleen, että 'juokse äkkie tuonne mehtään', ja tyttö oli ennättäny pakkoon, van Perttuo ne oli lyöny peähän kirveellä. Kylän miehet oli lähteny perrään, van eivät olleet ennää tavottanu partiota." Tuo Perttu Kemppainen on ollut Kanervan Liisan ukki.

Venäläisen partion 16.7.1941 surmaaman Perttu Kemppaisen muistomerkki.

"Sutisenniemellä on ollu venäläesillä soan aekana asemapaekka, van se on paljastunu suomalaesille ja se on väijytetty. Siellä on yksi toloppa venäläesten muistomerkkinä", kertoo Juhani. Juhani on löytänyt Petronvaarasta äidin kanssa puolukassa ollessaan venäläisten radioaseman jäänteet.

Pulkkisen Heikki täydentää kertomusta: "Sutisen alueella desantit asusteli sota-aikaan. Kahden desantin hauta on siinä lähellä suota. Ne on merkattu siihen mehtään. Suomalaiset väijytti ne sinne, ja kun ne ei oo antaonneet, niin ne on surmattu."

Itäisintä Mustavaaraa

Nyt lähdetään kohti itäisintä Mustavaaraa. Tienviitassa lukee, että Vartiukseen on 66 kilometriä ja Kajaaniin 60 kilometriä. "Van kaopunkiin on vaen pari kilometrie", virnistää Juhani ja viittaa Kuhmon rajaan.

Eero Pyykkösen vuonna 2017 lumien aikaan ottama drone-kuva näyttää tuon Vartiuksentien ja Kytkinlehdontien risteyksen eli ristaoksen, kuten Kainuun murteella sanotaan.

"Kun senaekasta Lentiiran tietä tehtiin - nythän se on Vartiuksen tie - niin Koskenharjulla oli TVH:n varikko, jossa oli ruokala ja parakit työntekijöille ja työnjohtajille. Ruokalassa näöttivät aina joskus iltasella elokuvia. Minähi kävin joskun siellä pienenä poekana elokuvissa. Teällä oli ennemmin elokuvia ku Ristijärven kirkolla", kehasoo Juhani.

Tässä on Eero Pyykkösen ottama drone-kuva Koskenharjusta lumien aikaan 2017. Nyt tuo vanha rakennus on purettu.

Kangasjärven talo on perikunnan omistuksessa. Seuraava talo on Nevala, joka niin kuin nimikin kertoo, on suon reunassa. Talo on myynnissä. Vanhempi talo oli asutustila, jossa ennen oli kylän taksi ja jossa asuivat Antti ja Marketta Vuoti.

Myynnissä oleva Nevala.

Käydään Hirvelässä, jossa Hilja ja Lauri Pääkkö ovat kotona. He esittelevät helteen paikoin polttamaa nurmikkoa ja kukkapenkkiä, josta halla vasta oli vienyt nupullaan olevan syyskukan.

Hirvelä.

Aurinkokennot Hirvelän pihalla.

Tullaan Lamminkylän Erän metsästysmajalle. Juhani, Maire ja pojat kaikki metsästävät - vanhemmat hirviä, pojat myös metsäkanalintuja.

Lamminkylän Erän metsästysmaja.

Metsästysmajan sauna on tuotu Hirvelästä.

Viimeinen esiteltävä talo on nimeltään Perälä. Sitä esittelee sattumalta kesälomareissulla paikalla oleva Pasi Ekdahl, jonka isoisä on Nivalasta ja isoäiti Suomussalmelta. Sauna on ennen ollut navetassa, mutta nyt Perälään on tehty uusi sauna. Pasi oli juuri koemaalaamassa taloa, kun tultiin paikalle. Talo maalataan vähitellen, ei sitä pysty kerralla maalaamaan. Talon edessä on kuvauksellinen automaattivaihteinen Solifer-mopo.

Perälä ja Solifer.

Pulkkisen Heikki summaa näin Mustavaaran esittelyn: "Kyläläesten kesken talakoohenki ja avunanto on ollu käötäntö. Ennen aekaan on ollu ruuvasta ja muusta pula, niin kellä on ollu, ne on toesilleen antanu." "Hirven jälet kyllä tuli van ei enneä palanneet", hän lopuksi naurahtaa.