Heikkisenjoki on pieni van meleko mellevä kylä

On tullunna pallaotetta, että pikku kylliehi pittää esitellä siinä missä suurempiehi. Niinpä myö heikkisenjokelaeset telehentäyvyttiin ja tehtiin kylästämme esittely. Esittelyssä oli mukana sekä vaki kyläläesie että mökkiläesie. Heikkisenjoen mökkiläiset taetavat jollae laella edustoa Ristijärven mökkiasujie.

Alotettaanpa talosta nimeltä Taetola: Siellä assuu Tuula, joka on on ommaa sukua Heikkinen, joka on menny Heikkisen kanssa naemisiin, asettunna asumaan Heikkisenjoen kyllään Heikkisenjoen varteen ja meleko lähelle Heikkisensaarta.

Heikkisensaari Iijärvessä. Drone-kuva: Eero Pyykkönen.

Taetolan vieressä on Vaenio. Siellä assuu pariskunta, jolla on toesellakymmenellä olevat lapset - tyttö ja poeka. Heikkisenjoen Vaenion Tatun isä on  on lähtösin Peoravoaran tien varrelta Humalavoaran Vaeniolta. Suvi on Paltamon Mieslahen Lumikylältä. Näijen tyttö se tykkejää onkie Heikkisenjoesta, niin ku edellisten sukupolovienni heikkisenjokelaestytöt on tykänneet. Poeka pelovaa jalakapalloa Kajjaanissa KaPassa.

Van eihä niitä Heikkisenjoellakkaan oo Heikkisie iliman Tolosie. Niinpä joen toesella puolella Jokelassa on Tolosie. Vanaha Jokela on purettu, van uusi entistä ehompi on rakennettu tilalle. Vanahassa Jokelassa asuvat aekannaan Oskari ja Liinu.

Oskari Tolonen Jokelasta.

Oskarin vaemo, Liinuksi sanottiin van oekea nimi oli Kaisa Karoliina. Lie Puhakan Elsa tehny Liinulle tuon puvun. Elsa - Mieslahen kansanopiston käöny ja ompeluopin soanu - ompeli kylän naesille kaekki voatteet, alusvoatteita myöten; ne tehtiin lanellista. Van aeka näitti mekko!

Kylän lapset muistaa, että kun Oskari ja Liinu meni kirkolle, niin Oskari käveli pari metrie Liinun eillä. Oskarilta kylän penikat oppi, miten viikate liipataan.

Seoroava polovi Jokelassa oli Oskarin poeka Eino ja hänen koskenkyläläenen vaemosa Mirja, oekealta kaoniilta nimeltään Helmi Mirjami.

Eino ja Mirja ja vähän vanhan Jokelan seinää.

Pariskunnan tyttö Maija ja noapurin tyttö ottivat puhheeksi, mitä kunnii isä tekköö. "Minun isä on ratatyömies", sano noapurin tyttö. "Van minun isä on pillariherra", sano Maija - ja löe sillä erreä noapurin tytön 6 - 0.

Jokelan kaksospojista toenen assuu yhä Jokelassa, van Joki-Pertti, joka on digitalisoinu nämä vanahat kuvat, on muuttanu Kuopijjoon. Jokelassa asuva Joki-Kari on kylän sielu, sillä hän käöpi panemassa lämmöt ja veit peälle mökkiin tulijoelle. Iliman Joki-Karrie ei Heikkisenjoella pärjättäsi. Ja Karihan se pittää kylän alueella leikkurilla Heikkisenjoentien tienvieretti siistinä.

Jokeloa vastapeätä on Siltala, jolla ei ennen ollu nimmeä - Puhakaksi vaen kututtiin - van kun yhistettiin se maapala, jolla talo on, ja Heikkisenjoen molemmin puolin oleva maapala, jonka yli Heikkisenjoen silta kulukoo, niin yhistelmän nimeksi pantiin Siltala. Silta on pystytetty 1928 eli samana vuonna, kun Siltalan eli Puhakan emäntä Salli oli syntyny. Sallihan on nyt jo poesnukkunu, niin ku Tuomaski.

Naapurukset Salli ja Mirja.

Heikkisenjoen silta.

Tuomaksen ja Sallin pitkän avioliiton sallaesuus oli, että Tuomas rakensi joka vuosi uuven kopperon. Kerran kun pariskunnan tyttö tuli etelästä kottiin käömään, hän kysy äetiltä: "Mitä se isä nyt rakentaa?" "Hulluuven museota", tiuskasi äeti. Äeti oli tympeöksissä, kun ei soanu isseä aekonaan syömään ja potut jeähty, kun isä oli niin kopperonteon imussa. Niinpä tuon kopperon nimeksi tuli sitte Hulluuven museo - taetaa olla pitäjän, ellei koko Suomen, aenoa. No aototalli siitä tuli.

Hulluuven museo.

Osasi se Tuomaski nimitykset. Kerran, kun tyttö tuli toas käömään, hän kysy isältään: "Mitä sinä tiet?" "Neutronipommin laukaisualustaa", Tuomas vastasi. Tosiassiessa tekkeillä oli kaksi liuskoa, että kun aoton ajo niijen peälle, soatto rassata aoton alustoa.

Kun Sallista ja Tuomaasta aeka jätti, niin heijän vanahin tyttäresä lapsineen pittää Siltalata yllä. Tyttö on perustanu sinne ison puutarhan. Tytön vävy anto sille nimeksi Hulluuven puutarha, kun tyttö tekköö siellä välillä hullun laella töetä. Siltala on tytön perheen ylisukupolovinen tappaamispaekka, kun eipä sitä kaopunkiasunnoessa sillä keinon pysty yhessä asustammaan.

Siltala on puutarhatontti, van sen alapuolella on rantatontti nimeltä Karhunpesä. Siellä assuu Heikki Karhu, joka harrastaa kalastusta, ja hänen paras saaliinsa Elsa. Karhun pariskunta kuhtuu välliin Siltalan puutarharaatajata saonaan, ja kyllä on Karhunpesän saonassa makkeat löylyt ja ihana ranta pulahtoa. Heikin lapset on rakentanu mökin molemmin puolin Karhunpesseä, niin että kylän elinvoema on siltä osin turvattu.

Heikkisenjokelaisia vasemmalta oikealle: Heikki Karhu, Elsa Heikkinen, Tuula Heikkinen, Kari Tolonen ja Jorma Heikkinen.

Oli Heikkisenjoella aekanaan myös Mäntylä-niminen talo, van se on nyt purettu. Mieslahentien varrelta on hävinny Vesala, Haotala ja Kallio. Kellomäkkeä pijetään yllä. Möttölänniemen tien varrella Järvelän ylläpittoa jatkaa suku. Vieremä ja Pihkala on mökkikäötössä.

Mäntylässä oli myös Veikko Leinosen kyläkauppa. Kerrotaan, että Veikko toi tavaraa kauppaan myytäväksi polkupyörällä.

Heikkisenjoessa on aikanaan sijainnut myös mylly lähellä kosken korvaa. Myllypalsta on siellä vieläkin Evosten tontin ja Joki-Karin tontin välissä. Myllynkivet ovat siitä vielä muistona erään mökin edustalla.

Heikkisenjoki laskee jostain ylempää Heikkisenjärveen, joka on aikansa tavan mukaan kuivattu kaivamalla siitä kanava aina Koivikon taloon asti. Niinpä Heikkisenjärvi nyt on vain "loseikko", mutta sieltä se Heikkisenjoki jatkaa matkaansa Iijärveen Heikkisenjoen kylän asukkaita ilahduttaen.

Evoset elävät Koskenkorvalla

Mökkiläisiä edustavat tässä esittelyssä Evoset, joilla on mökkitila Heikkisenjoen suussa. Mökkitilan nimi oli Koskenkorva jo Evosten ostaessa sen - sehän sijaitsee kosken korvalla. Siellä mökkeilevät eli kesät asuvat Ilkka ja Aija Evonen.

Viitta Koskenkorvalle.

Ilkan vanhemmat ostivat sieltä Malaskalta tontin, johon kuului pieni mökki. Malaskalla oli putkiliike Kajaanissa. Malaska osti Jokelan Einolta koko jokisuun ja möi toisen puolen kajaanilaiselle kirvesmiehelle Tikkuselle. Malaska kaivatti jokisuuhun lammen, jossa hän kasvatti kirjolohia.

Niitä piti Einon ja Ilkankin ruokkia, ja Ilkka inhosi mökkireissuja senkin takia. Sen jälkeen Ilkka ei ole kirjolohia syönyt.

Kirjolohet hävisivät vähitellen vuosien saatossa - "luojan kiitos", huokaa Ilkka. Niitä varmaan varastettiin ja saukkokin veloitti osuutensa.

Kun Ilkan isä kuoli eikä äidillä ollut ajokorttia, niin Koskenkorva pääsi pusikoitumaan - ja sääskiä oli niin mahdottomasti. llkka ja Aija asuivat silloin Kotkassa, ja mökkimatka oli päälle 500 kilometriä - se on pitkä matka viikonlopun mökkireissulle. Evoset alkoivat kuitenkin raivata Koskenkorvan pihaa 2010. He rakennuttivat Tolosen Mikolla ja Jarmolla sinne mökin. "Ja hyvänpä rakensivatkin", kehuvat Evoset kilpaa Tolosen serkuksia.

"Me käytiin siellä ihan innoissaan. Kun eläkeikä alkoi lähestyä, niin mietittiin, että voitaisiin muuttaa Kajaaniin", kertoo Aija. "Ajatus alkoi muuttua, kun saatiin piha raivattua. Päästiin helvetin sääskistä, aurinko tuli näkyviin ja saatiin ihailla auringonlaskua järven takana", jatkaa Ilkka.

"Kun me oltiin nuoria 1980-luvulla, me asuttiin kolme vuotta Brasiliassa", aloittaa Aija. "Sieltä me sitten muutettiin Pariisiin", jatkaa Ilkka. "Ilkan työn takia", täydentää Aija. Ilkka on koneenrakennuksen diplomi-insinööri, ja hän on työikänsä ollut mukana toimittamassa sellutehtaita ympäri maailmaa. Firman konttori oli Pariisissa ja asiakkaat olivat ympäri Ranskaa ja Etelä-Eurooppaa.

Aija on lääkäri koulutukseltaan. Kun Suomi silloin ei ollut EU:n jäsen, lääkärin työn saaminen Ranskassa oli aivan mahdotonta. Aija ajatteli, että nyt pitää päästä lääkärin töihin, ettei ammattitaito ruostu. Evoset päättivät muuttaa Suomeen. He asettuivat Kotkaan, konepajateollisuuden keskittymään. Kotkassa Aija erikoistui psykiatriaan, valmistui lisäksi perheterapeutiksi ja teki psykiatrin ja perheterapeutin töitä Kotkassa-oloaikansa.

Kotkassa Evoset asuivat 31 vuotta. Tuona aikana Ilkka asui puoli vuotta Montrealissa. Ilkan työuran loppupuolella pariskunta oli USA:ssa Atlantassa kaksi vuotta. Tuona aikana Evoset asuivat puoli vuotta Japanissa Tokiossa. Sitten Ilkka eläköityi ja Aija palasi työelämään Kotkaan pariksi vuodeksi. Molempien eläköidyttyä Evoset muuttivat Kajaaniin, josta he alunpitäen ovat kumpikin kotoisin.

"Käytännössähän me ollaan oltu kesät Koskenkorvalla. Me viihdytään niin hyvin", sanoo Aija. "Elämme Koskenkorvalla", täydentää Ilkka ja virnistää. "Talvethan me asutaan Espanjassa Costa del Solilla", jatkaa Ilkka. "Ilkka ei kestä talvea Suomessa, mutta kesäthän me ollaan täällä", täydentää Aija.

"Nyt kun asuu Koskenkorvalla, niin heti aamulla herää kosken kohinaan, ja lintujahan siellä on paljon", kuvailee Aija.

"Joki sulaa ja jäät lähtee ryskyen. Sammakot kurnuttaa lammessa. Muuttolinnut tulevat, kaikki on tulollaan. Me tullaan muuttolintujen mukana."

Heikkisenjoen suisto. Kuva: Pertti Tolonen.