Pyhännänkylä on liikunta-, metsästys-, kalastus- ja marjastuskylä

Pyhännäkylän ja kyläyhdistyksen luonnetta kartotettiin joulukuun 2021 alussa Hirvipeijaisissa, jotka pidettiin kylätalolla. Kertomassa olivat kyläyhdistysaktivistit Leila Karppinen, Mauno Heikkinen, Juha Kanervo ja hirvikeiton ääressä lopuksi vielä lähinaapurissa asuva Hannu Heikkinen. Kuvat ovat Salla Heikkisen ottamia.

Taloja Pyhännänkylällä on viitisenkymmentä. Järviä ovat Putkosjärvi ja Iso-Pyhäntä. Kyläläiset ovat ennen eläneet maataloudella, van nykyisin ovat työläisiä - käyvät Kajaanissa mikä missäki. Jonku verran tehhään etätöitä, van aika vähä.

Lapsiperheitä on aika paljo, uusia taloja on tuossa kuppeella. Sipilänniemellä on lapsiperhe. Lapset käyvät Keskuskoulua, niillä on koulukuletus.

Aamunkajoa Pyhännänkylässä joulukuussa 2021. Kuva: Salla Heikkinen.

Tällainen oli aamunkajo Pyhännänkylällä joulukuussa 2021. Tästäkö tullee ristijärveläinen toivotus "päevänkajjoa". Kuva: Salla Heikkinen.

Pyhännänkylän taloja ja tarinoita

Leila Karppinen on Pyhännänkylän Ukonvaaralta. Ukki on tehny talon. Ukki oli myös Pyhännänkylältä. Lehmiä on ollu - Leilallahi aikonaan, van kymmenkunta vuotta sitten Leila pani lehmät poes.

Mauno Heikkinen on Mikonahosta. Talon on ukki isän kansa rakentanu 1938. Ukki on asunu ja syntyny naapurissa.

Eskola on nyt aotiona, van siellä on Eskolan ukko asunu - tietäjä ja velho. Se on aekonaan Karhusuolle rakentanu eläinkuljetussillan. "Hakkoa kirves, hakkoa kirves", se oli hokenu ja  yhen päevän aekana soanu tehtyö siltoa pari sattaa metriä. Vieläki siellä on puut näkyvillä.

Rauhala ja Karhuvaara on ollu Pyhännänkylällä pitkään.

Heikki Kemppainen on ollu ilikurinen pahantekijä, lampaitahi varastannu. Jossain vaiheessa kun se oli joutunu virkavallan kynsiin tervansoutumatkalla, niin se oli esittäytyny Heikki Norppaseksi.

Tervahaotojahan teällä on; Mikonahon maillahi on neljä tervahaotoa.  Laahtaskoskella on ulukomitoltaan 23 metriä pitkä tervahauta. Pyhännänkylän viimeisin tervahauta paloi viime keväänä Kainuassa, jossa Juha on vävynä. Siinä poltettiin 70 litraa tervaa. Tervankusihan se on parasta puunkäsittelyainetta, sanoo Juha. 

Saukko-niinen talo on Saukkovaaran kuppeessa. Se on vanaha paekka. Eikö nuo lie kaekki pyhännänkyläläeset Saokosta peräsin.

Putkosjärven rannalle rekennettaan kahta talloa. Vuosikymmenen sisällä tänne on rakennettu monta talloa.

Kunta osti Ketolan. Rannat kaavotettiin ja myytävät tontit myötiin poekkeen.

Juha Kanervo on Kainua-nimisen talon kotivävy. Kainua on Lentiirantiestä Sotkamoon. Isän puolen suku on Suojärveltä, Venäjän-Karjalasta. Äidin puolen suku on Pohjois-Karjalan puolelta Valtimolta. Juhan vilikkaos on sieltä. Jos metässä lähtöö perrään, niin huomovaa, kuinka vilikas se on, naoravat metästyskaverit. Juha on hiihtäny ikäsä; nuorempana puolivakavissaan kilipahiihtoa harrastanu. Heleppohan se on teällä, kun on niin hyvät hiihtomahollisuuvet ja pystyy metälle ja kalahommiin lähtemään kotinurkilta.

Juha on töessä Tornator-mehtävirmassa. Leimikon suunnittelu on peähomma ja mehtätallousinsinööri on koulutukseltaan.

Juha on syntyny Valtimolla, van naenen on paeskannu sen Kaenuuseen, kertovat pyhäntäläeset naorunremakan saattelemana.

Kesäinen iltarusko Pyhännänkylällä. Kuva: Salla Heikkinen.

Kesäinen iltarusko Pyhännänkylällä. Tästäkö tullee ristijärveläinen toivotus "illanköllykkätä". Kuva: Salla Heikkinen.

Pyhäntäläeset on hyviä hiihtäjiä ja juoksijoeta

 

Pyhännällä on aena harrastettu hiihtoa ja juoksua. Viimeiset Ristijärven juoksukilpailut päättyivät siihen, kun ei ollu ku kaksi Pyhännänkylän joukkuetta.

 

Pyhännänkylä on liikuntakylä. Koululaeset tuli toeseksi koulujen välisessä kisassa, kun ne hiihti viisi kilometrie päevässä kolomen kuukauven aekana. Joku Lapin koulu tuli ensimmäeseksi.

 

Harrastuksena teällä on liikunta, metästys ja kalastus, marjastus ja sienestys. Toessa kesänä oli lakkoja, kun lähti vaen kävelemmään - tieltä piti potkie poes, että peäsi etenemmään.

 

Hirvenmehtuuta Pyhännänkylällä. Kuva: Salla Heikkinen.
Hirvenmehtuuta Pyhännänkylällä. Kuva: Salla Heikkinen.

Talakoella on soatu paljo aekaan

Meijän kylän porukka on talakoohommissa kaohean aktiivista: Pyryn hommissa, oman kyläyhistyksen hommissa ja metästysseoran hommissa.

Kylätalon on Maamiesseora ensi rakentanu 50-luvulla talakoella. Se on lahjapuilla tehty - jokkaenen on lahjottanu.

Nyt on eissä Laahtasen pitkospuijen korjaoshanke. Rahat soahaan Leaderilta, van talakoella tehhään. Puut ostettiin pystykaopalla maanomistajalta; talavella on tarkotus savotoija. Juha on ollu siinä vetäjänä.

Laahtanen on järvi ja virkistyskalastusalue, jossa on nyt käyttämätön leirintäalue, Mehtähallitus kun on karsinu luontopalaveluita Ristijärvellä - kalojen poekasistutuksie vaen tekköö enneä järviin.

Laahtanen on muutaman kilometrin mittanen, hetepohjanen, hiekkakankaalla oleva kirkasvetinen järvi. Kierros järven ympäri on seihtemen kilometrie pitkä. Suopätkie on laitettu pitkospuilla; pitkospuita on yhteesä 1,3 km. Reitin varrella on puolikymmentä tervahautaa.

Järven poikki mennöö kappeimmalta kohalta silta. Mehtähallitus kun perusti tuon alueen, niin sillonhan ne rakensi sen. Silta on monneen kertaan kunnostettu. Tämä nykynen on kestopuusta rakennettu. Silta on 200 - 300 metriä pitkä. Se mennöö saaren kaotta.

Kalakkia panivat paljo järveen. Mehtähallitus hommasi kalatki järveen aekonaan.

Talakoella alotettiin lasketteluhomma Saukkovaaran Rinteillä kymmenen vuotta sitten. Toeveissa on, että saahaan taas aoki.

Kyläyhistyksen järjestämät juhlat

Kyläyhistyksessä on 20 aktiivia. Pyryn talakoolaesissahi on paljo pyhäntäläesiä.

Ristijärven kunnanvaltuustossa on kolomasosa pyhäntäläesie, nauravat hirvipeijaislaiset. Juhakin tuli uutena valituksi kunnanvaltuustoon, Leila on siellä vanha tekijä.

Hirvipeijaiset järjestää Pyhännänkylän metästysseora ja kyläyhistys yhessä. Ristijärven metästysseoran eli ison seoran kansa on paljo vaehtomaeta; koskenkyläläisten kanssa on yhteiset hirviluvat. Hirviporukassa on 27 henkeä, hirvipeijaisissa 70 - 80 kävijätä - joskus on satahi ollu. Kajjaanilaesie ja paltamolaesia on hirviporukassa - niillä on maeta teällä. Maanomistajia on muistettu hirvenlihalla.

Hirvikeiton, joka on niin hyvveä että se viepi kielen pemppuun, on keittäny Terttu Heikkinen eli Koivulan Terttu, van Leila on keittäny lihat. Kahvileivän on leiponu Leila. Erikoisruokavaliot on tarjoilussa huomioitu.

Kylätalo lämmitettään uunilla ja hellalla. Polttopuut on tontilta. Ne soatiin kun pihhoa laajenneettiin. Kottoahi on tuotu joskus.

Hirvipeijaisten jäläkeisenä päevänä lauletaan kauneimmat joululaolut. Se mennöö samalla lämmityksellä. Laolamassa 30 - 40 kyläläestä.

Saukkovaaran Laturetki jos kiertää Pyhännän kylätalon kaotta, niin se on taokopaekka. Tarjolla on voeleipie ja kahvea, pientä välipallaa ja lämmintä mehua. Kun Saokkovoaralta laskoo Putkosen jäälle, niin myötännettä on 165 metrie. Pittää mennä Lappiin, että semmosia korkeoseroja oesi. 

Elokuussa pijetään Venetsialaiset.

Pyhännänkylän Venetsialaiset. Kuva: Salla Heikkinen.

Pyhännänkylän Venetsialaiset. Kuva: Salla Heikkinen.

Myllytapahtuma. Kuva: Salla Heikkinen.

Pyhännänkyläläiset järjestävät myös Myllytapahtuman. Kuva: Salla Heikkinen.

Ennen oli tanssie ja iltamie

Kun hirvikeitolle tuli Hannu Heikkinen, niin päästiin muistelemaan menneijen aikojen meininkejä. Hannun koti Hannula oli palanu neljä vuotta sitten. Tulipalo oli lähteny sähköstä, van Hannu oli selevinny hengissä. Kylätalon paperit oli menny samalla.

Alunperin kylätalossa oli laotapinta, vinolauvotus, van 70-luvulla se vuorattiin ja pantiin villoa välliin. Lattia on alakuperänen; se on vaen hiottu.

50 - 60-luvulla kylätalolla oli iltamia. Kylätalolla kävi senaekusie kuuluisia yhtyeitä ja esiintyjiä, muun muassa voemamies Haotakengäs. Se oli suuhusa laettanu hevosenkengän ja vääntäny sen mutkalle. Veikko Lavi on käöny, ja Kekkonennii on käöny 60-luvulla.

Rimpuilijoeta ja taeteilijoita oli kerran käymässä, ja kun ne oli uimassa ja petäjässä oli paksu oksa lähellä rantoa, niin siinä ne riekku, muisteloo Hannu.

80-luvulla oli elokuvia, kiertueukkoja kierteli. 

Teatteria oli myös jonkunlaista; oli kerholaisten näytelmä. Minä olin potilas, kertoo Hannu. Naamiaisetki oli, hän jatkaa, niin äeti pani hammeen minulle päälle - minä kun olin niin poekonen etten osannu ommoa valtoa käytteä.

Yhellä tytöllä oli ollu porsas, joka oli tyttöön niin kiintyny, että se tuli joka paekkaan tytön perässä. Kun tyttö hommaotu iltamiin, niin se laetto porsaan tynnyriin, ettei se tulisi perässä, van porsashan tuli.

Lopuksi ihmetellään, että pyhäntäläesissä on niin paljo Heikkisie. Aenahi kaekkein tolokuimmat on, tuumaa hirvipeijaisporukka.

Pyhännänkylän talvea. Kuva: Salla Heikkinen.

Pyhännänkylän talvea. Kuva: Salla Heikkinen.