Paavo Oikarinen - kunnallispoliitikkona Ristijärvellä

Paavo Oikarisesta on usea ristijärveläinen pyytänyt juttua, mutta kun aina on ollut joku vaali tulossa, niin ei ole voitu poliitikosta juttua julkaista. Vaan nyt on semmoinen sauma, että Paavo pääsee kertomaan, millaista on olla kunnallispoliitikkona pienessä kainuulaisessa kunnassa.

Kunnalliseen päätöksentekoon olen lähtenyt mukaan 1988 kuntavaalissa. Vaalissa tulos riitti varapaikkaan. Vuoden 1993 vaaleissa minut valittiin valtuutetuksi. Kunnalliset luottamustoimet loppuivat tuolla kertaa 1994, kun muutin Kajaaniin tulevan puolisoni luokse.

Joulukuussa 1995 muutettiin takaisin Ristijärvelle. Olen ollut siitä lähtien joka vaaleissa ehdolla ja olen tullut valituksi, äänestäjät ovat antaneet vaaleissa luottamuksensa hoitaa yhteisiä asioita. Yli 30 vuotta ole ollut kuntapäättäjänä Ristijärvellä.

Paavon juuret ovat Uvalla

Olen syntynyt Ristijärvellä Uvan kylällä. Joona-ukkini on Väisälän Oikarisia ja Mäkipirtti Uvanjärven rantamaisemissa on synnyin kotini. Peruskoulun ala-asteen kävin Uvalla ja yläasteen kirkonkylällä.

Luottamustehtävien määrä on lukuisa

Nyt olen kunnanhallituksen puheenjohtajana. Kunnanvaltuuston ensimmäisenä varapuheenjohtajana olen toiminut. Kunnanhallituksen jäsenenä olen ollut ja  kunnanhallituksen puheenjohtajana vuodesta 2011 lähtien.

Onhan niitä lautakunnanjäsenyyksiäkin: vapaa-aikalautakunnan jäsenyys, perusturvalautakunnan jäsenyys, palvelulautakunnan varapuheenjohtajuus, elinkeino- ja maapoliittisen jaoston jäsenyys. Näissä lautakunnissa on tullut oltua jäsenenä.

Ja sitten on muita: Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän hallitus/valmistelu; Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän hallituksen jäsen; Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän hallituksen puheenjohtaja 2019 - 2022 eli kuntayhtymän loppuun asti.

Keskustapuolueen toimintaan olen osallistunut aktiivisesti.

Luottamustehtävien ja leipätyön yhteensovittamisessa on omat haasteensa

Olen toiminut vuodesta 1996 lähtien nuohoojana. Alussa oli ihan helppoa sovittaa leipätyö ja luottamustoimet yhteen ja selvisin 2019 loppupuolelle syksyyn asti ihan kohtuudella. Kun minut valittiin Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän hallituksen puheenjohtajaksi, se muuttui haasteellisemmaksi ja vei huomattavan määrän pois työaikaa.  Kainuun soten hallituksen puheenjohtajuus oli niin mielenkiintoinen, että otin sen vastaan.

Minulla on ollut toiminimi Nuohousliike Oikarinen vuodesta 1996 lähtien. Puheenjohtajuuden hoitaminen siirsi ajankäyttöä luottamustoimiin vaatien merkittävästi työaikaa ja tuoden haasteita leipätyön hoitamiseen.

Nuohouksesta innostuin, kun lapsuudenkodissani kävi Tolosen Toivo nuohoamassa, ja hänestä jäi miellyttävät muistot. Me pojat tarkkaan seurattiin ja Toivo tuli poikain kanssa toimeen.

Vuonna 1996 Ristijärvellä etsittiin, kuka nuohoaisi. Hain paikkaa ja tulin epäpätevänä ja ainoana valituksi. Kävin heti joitakin kursseja, kun tulin valituksi, ja pätevöidyin koulutuksen kautta.

Olin valmistunut Kainuun keskusammattikoulusta levyseppä-hitsaajaksi 1984. Sitten kävin Seppälän maatalousoppilaitoksen maamieskoulun Ristijärvellä 1984 - 1985. En kuitenkaan ryhtynyt maanviljelijäksi, vaan nuorempi velipoika viljelee kotitilaa.

Nuohoojan ammattitutkinnon suoritin valmiiksi 1999 loppuun ja nuohoojan erikoisammattitutkinnon 2002. Palokunnan sammutusmieskursseja olen myös käynyt.

Nuohous on mukavaa, hyvin vaihtelevaa; siinä tapaa erilaisia ihmisiä, ja ihmisten kanssa tulee mielenkiintoisia juttutuokioita.

Pienen kunnan päättäjä ei pääse saavutuksilla hirveästi kehumaan van jotakin kuitenkin

Olen ollut kunnallispolitiikasta kiinnostanut, ottautunut, antautunut ja tullut valituksi. Lainaan tässä Veikko Huovista: Kainuuseen pitää tulla hiljaa - solahtaa maisemaan huomaamatta.

Tärkeintä on, että on pystytty Ristijärven kunta pitämään kuosissaan toimivana ja itsenäisenä tähän asti, vaikka meitä ollaan oltu liittämässä milloin mihinkin suuntaan. Todellisuudessa halukasta kumppania ei ole ollut.

Me ei olla hairahduttu tuulesta temmattuihin ja utopistisiin toimintoihin. Ristijärven Pirttiin kunta sai investoitua, sai sen eläväksi ja möimme alueen yksityiselle yrittäjälle.

Yhden asian haluan kuitenkin nostaa: Aikonaan kun meillä oli se vanha, 1985 valmistunut terveyskeskus, niin siellä oli sisäilmaongelmia, ja työntekijät joutuivat sairauslomille. Kunnanjohtajana oli silloin Seppo Rajala ja valtuuston puheenjohtajana Olavi Oikarinen. Kuntayhtymän virkamiehet rupesivat vertuuttelemaan, että mitä seuraa, jos tilanne jatkuu tälläisenään ettekä tee mitään - tulee AVI:n tarkastukset ja terveyskeskus ajetaan alas.

Keskusteltiin Sepon ja Olavin kansa, että pitää ruveta jotakin tekemään. Attendon toimitusjohtaja Pertti Karjalainen soitti useaan kertaan Sepolle ja halusi neuvotella terveyskeskuksen tulevaisuudesta. Attendo oli jo ostanut Willa Wanhan toiminnot  ja nyt se halusi rakentaa uudet tilat jossa toimia kartoittaen myös kunnan tarpeita.

No Attendo osti vanhan terveyskeskuksen, ja rakennutti toiselle puolen tietä uuden rakennuksen. Maksoi rahat, purki vanhan pois. Uudessa rakennuksessa on hyvät nykyaikaiset tilat, joissa on sisäilmakin kunnossa.

Tämä oli kuntapäättäjiltä rohkea ratkaisu. Päätökset olivat yksimielisiä. Taustalla kyllä käytiin hirveän paljon keskustelua ja jumpattiin asioita tosissaan. Puhuivat, että ollaan hajottamassa Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymää, että pitäisi minunkin erota kuntayhtymän hallituksen jäsenyydestä. Me sanoimme, ettei me olla minnekään lähtemässä vaan saadaan uudet toimivat tilat ja työntekijöille kunnolliset työskentelyolosuhteet.

Nyt ollaan tyytyväisiä päätökseen - minä ainakin olen. Onko sisäilmaongelmaista rakennusta juurikaan järkevää yrittää kunnostaa? Uutta ei ole rakennettu kunnan taseeseen, vaan se on oma kiinteistöyhtiö, jossa kunta on vuokralla tarvitsemiensa tilojen osalta.

Tällainen on Ristijärven uusi palvelukeskus. Vanhan terveyskeskuksen purusta on pieni videonpätkä jutun lopussa.

Kaikista pyritään pitämään huolta vaikka muutoksia tulee

Ristijärvi on luonnonkaunis pieni kunta keskellä Kainuuta - minä tykkään, minä pidän ja minä arvostan. Opiskelu- ja armeija-aikana olin Kajaanissa - ja ne pari vuotta emännän perässä, muuten Ristijärvellä. Emäntä on Paltamosta ja emännän isä Ristijärveltä Kallio-nimisestä talosta Pajujoen vierestä. Umpikainuulaisia ollaan.

Jostakin kehtaa kainuulainenkin ylpeillä.

Kainuussa ja Suomessa kun tuli hyvinvointialueet, niin tämä muutos terävöittää ja supistaa niitä hirveitä hallintohimmeleitä mitä on ollut. Nyt ei ole pienillä kunnilla, kuntayhtymillä ja kaupungeilla enää valtuuksia ja vastuita, vaan ne on kerätty yksiin käsiin hyvinvointialueille. Rahoituspuoli on tietysti haastava. Enää ei voida lähettää tasauslaskuja kunnille/ kaupungeille. Valtiovalta päättää rahoituksen ja saadaanko lisärahoitusta. Sairaista, heikommassa asemassa olevista ja avun tarvitsijoista pitää huolehtia.

Me olemme harjoitelleet tätä Kainuun mallista lähtien ja on pystytty kohtuudella pitämään Kainuussa palvelut itse kunkin saavutettavissa. Henkilökuntapula tuntuu kuitenkin täälläkin, hoitohenkilökuntaa ja palomiehiä ei tahdo saada palkattua tarpeeksi. Se ongelma pitää pystyä hoitamaan tavalla tai toisella.

Kaikki ei pysy ennallaan, aina tulee muutoksia - muutos on pysyvä olotila.  Osana ratkaisua on tehokkaammat, paremmat tavat toimia ja tuottaa palveluita. Mutta kaikista pyritään pitämään huolta.

Kuntapolitiikan teossa olen pyrkinyt siihen, että pystymme yhdessä tekemään päätöksiä, että kaikilla on tietoisuus perusteista. Voi olla eri mieltä, mutta se pitää sanoa päätöksentekotilanteissa. Erilaiset mielipiteet ovat tärkeitä. Yhdessä eteenpäin!

Tulovirtaahan meidän on saatava vahvistettua tai tulee väistämättä eteen hetki, jolloin joudumme miettimään koulumme ja teknisen puolemme toimintaa. Kuntamme itsenäisyyskin tulee mietittäväksi.

Sen vielä haluan sanoa kaikille, että ihmisten pitäisi lähteä rohkeasti mukaan päätöksentekoon.

Videoklippi vanhan terveyskeskuksen purusta